tiistai 16. heinäkuuta 2019

Ystävyys

Ajatuksia ystävyydestä. Joskus tuntuu hirmu yksinäiseltä. Tuntuu, että ei mulla oo yhtään ystävää, vaikka oikeesti niitä on monen monta. Tuntuu, että on jotenki etääntyny kaikista. On semmonen olo, että haluais puhua jollekkin. Ei oo välttämättä ees mitään asiaa, mutta voisinpa jollekki nyt kertoa jotakin. Ja vaikka tietää, että kyllä jollekki vois laittaa viestiä tai vaikka soittaa, niin silti ei vaan jotenki osaa. Ystävät on tärkeitä. Omiin oloihin ja ajatuksiin saattaa helposti jumittua. Tuntuu ahdistavalta. Puhuminen on tärkeää. Itelle se tuntuu usein tosi vaikeelta. Varsinkin, jos mieltä painaa joku vaikeampi asia. Miten saan sen sanotuksi? Kyllä se ystävä on siinä. Vaikka tuntuis, että ne olis niin kaukana ja yhteys olis hävinnyt, niin silti se ystävä on oikeesti siinä. Soita vaan tai laita se viesti. "Mitä sulle kuuluu?" "Oon jo kauan miettiny tämmöstä." "Haluaisin jutella jollekkin." Mä oon tässä. Mä kuuntelen. Sä voit aina luottaa siihen. Mulle voit kertoa. Vihdoin pystyn purkamaan ajatuksiani. Voin jakaa niitä ystävän kanssa. Olo on helpottunut ja paljon kevyempi. Tuntuu hyvältä ja onnelliselta. Kiitos ystävä. Olet minulle rakas. Kiitos, kun olet. Muista, että minäkin olen. En häviä mihinkään.

~Venla

Thoughts about friendship. Sometimes it feels so lonely. It feels like I don't have any friends even though I really have very many of them. It feels like I've somehow receded from everybody. I have a feeling that I want to talk to someone. I don't necessarily even have anything to say but I wish I could just tell something to someone. And even though you know that you could send a message to someone or call, for some reason you just somehow can't. Friends are important. It can be easy to get stuck in your own thoughts. It feels anxious. Talking is important. For myself it often feels difficult. Especially if there is something difficult on my mind. How can I say it? The friend is there. Even if it feels like they are so far and you've lost the connection, the friend is for real still there. Just call or send the message. "How are you?" "I've been thinking for this for long." "I want to talk to somebody." I'm here. I'm listening. You can always trust it. You can tell me. Finally I can release my thoughts. I can share them with my friend. I feel relieved and much lighter. I feel good and happy. Thank you friend. I love you. Thank you for being there. Remember that I'm here too. I'm not going anywhere.

~Venla