The first week

Viikko on vierähtäny maailman toisella puolella. Ollaan ehitty tehä jo niin paljon kaikkee. Viikko sitten tiistaina oltiin vihdoin perillä pitkän matkan jälkeen, joka alko jo sunnuntaina. Vietettiin yö Chicagon lentokentällä ja saatiin siellä nukuttuu ees pari tuntii. Pysyttiin sitten pystyssä se tiistaipäivä, joka tuntu ikuisuudelta.

Keskiviikkona jo päästiin tutustumaan näitten Kanada-elämään. Seurojen jälkeen jäähään kirkolle pelaamaan lentopalloa ja sit Tim Hortonsille istuskelemaan. Se on siis semmonen ruokapaikka.

Torstaina minä, Linnea, Karen ja Martha lähettiin Canada's Wonderlandiin. It was so much fun! Sit alko jo viikonloppu.

Perjantai-iltana käytiin rullaluistelemassa ja jäätiin Marthalle yöks. Lauantaina oltiin rannalla ja tehtiin kirpparilöytöjä. Myöhemmin olti tyttöjen ilta. Uitiin, saunottiin ja syötiin hyvin. Sunnuntaina täällä oli Isänpäivä. Seurojen jälkeen habsit oli täällä Hotareilla. Taas uitiin, saunottiin ja syötiin hyvin.

Tää paikka on ihan mieletön. Valtavan järven rannasta pääsee melomaan tai suppailemaan millon haluaa ja auringonlasku on niin kaunis joka ilta.

Mä nautin täällä elämästä, nauttikaa tekin siellä!❤

Repovesi

Meidän (ehkä hiukan kunnianhimonen) suunnitelma oli pyöräillä Repovedelle päivässä, vaeltaa siellä Kaakkurin kierros kolmessa päivässä ja pyöräillä viidentenä päivänä takasin. Asiaanhan kuuluu, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Reissu saatiin kuitenkin tehtyä ja nyt kerron teille siitä.

Sunnuntai-aamuna matka alko hymyssä suin. Ei voinu uskoa, että me vihdoin oltiin pyöräilemässä ja toteuttamassa sitä retkeä. Alussa sääkin suosi meitä, mutta sitten alko vastatuuli.

Pysähyttiin Pukaron Paronilla ja siinä nurkalla keitettiin hernekeitto retkikeittimellä ruuaksi. Matka jatku ja tuuli ei hellittäny. Jossain vaiheessa se oli niin kova, että ei yksinkertasesti päästy eteenpäin ja jouduttiin taluttamaan vähän matkaa. Tarkotus oli pitää toinen paussi Korian ABC:llä, mutta yhtäkkiä iski epäilys, että ollaanko ajettu ohi ja alettiin tarkistamaan sitä. Eihän me oltu, mutta ohjeet ajo meidät ihan väärän paikkaan ja meille tuli noin 10 km lisämatkaa hukkakierroksesta.

ABC:lle päästyä ei tiedetty mitä reittiä jatkaa ja fiksuina käytettiin apuna Google Mapsin pyöräilyohjeita. Ne ohjasi meidät mahdollisimman pieniä reittejä. Ajettiin ihan keskellä ei mitään ruohottuneilla pikkuteillä, joitten varrella oli jossain vaiheessa vaan autiotaloja. Ilta ja väsymys alko painaa päälle. Viimeset kilometrit oli pelkkää tuskaa ja itku kurkussa oli sisulla päästävä perille. Mielessä pyöri vaan, että miks me lähettiin ja oispa nyt kotona. Perille kuitenkin päästiin ja heti vaan nukkumaan.

Seuraavan päivän vaellus sujui hyvin. Ensin Katjavuoren kautta Kuutinkanavalle, missä pidettiin ruokatauko. 

Toinen yöpaikka oli Olhavalla, jonne ehdittiin hyvissä ajoin. Pystytettiin teltta ja touhuiltiin siinä muutama tunti. Ilta oli kaunis. Nautittiin luonnosta ja sen äänistä joutsenperheen ja kaakkurien liikkuessa Olhavanlammella. Syötiin hyvin ja käytiin nukkumaan. 

Aamu eteni hitaasti, kuten edellinekin ja lähettiin jatkamaan vasta reilusti puolen päivän jälkeen. Kiivettiin Olhavanvuorelle ja maisemat oli huikeet. Ruokatauko pidettiin Sukeltajaniemessä ja aiottiin siellä myös uimaan, mutta pohja oli sen verran huono, joten yritettiin vaan peseytyä vähäsen. 

Siitä jatkettiin Saarijärveltä hakemaan vettä ja kolmanteen yöpaikkaan Kirnukankaalle. Perillä oltiin aika väsyneitä, joten laitettiin äkkiä teltta pystyyn ja mentiin aika ajoissa nukkumaan.

Aamulla herättiinkin aikasin ja mikä sen ihanampaa kun ukkosen jyrinään. Purettiin teltta äkkiä ennen kun alko satamaan ja syötiin aamupala laavussa. Sit alko päivän vaellus vesisateessa. Koska matkan varrella Kirnukankaalta Lapinsalmelle ei ollu laavuja, päätettiin vaeltaa suoraan perille, kun ei viititty ruveta sateessa ruokaa laittamaan. Sitten suunnitelmat muuttukin, koska oltiin siellä niin ajoissa. Päätettiin, että syötyämme jatkettaisiinkin jo pyörillä kotiin päin. Ajettiin sitten taas Korian ABC:lle, mistä saatiin autokyyti loppumatkalle. Illalla vaari tuli hakemaan Koskenkylästä ja oli aika sanoo heipat Riikalle puoleksitoista kuukaudeksi. Oli ihana päästä saunomaan ja pesemään metsä pois itestä ja nukkumaan kunnolla omaan sänkyyn. 

Meiän retki oli tosiaankin ikimuistonen ja kokemisen arvonen, mutta samalla tosi rankka. Ollaanhan vasta ihan alottelijoita ja kokemattomia tämmösessä. Tästä reissusta kuitenkin opittiin paljon ja ens kerralla varmasti osataan jo paremmin. Kunnialla kuitenkin selvittiin siitä ja oon tosi ylpee meistä! Kiitos Riikka!

Kesä ja loma

Istun auton kyydissä, ulkona sataa kaatamalla. Lappeenranta jää taakse pariksi kuukaudeksi. Edessä on kevätjuhla ja kaks ikimuistoista reissua, seikkailua.

Huomenna kevätjuhlan jälkeen pakkaan ensimmäiset kamppeet ja suuntaan pyörällä Riikalle. Seuraavana aamuna jatketaan yhessä Repovedelle. Tää reissu päätettiin viime vuonna aika samoihin aikoihin kyseisessä määränpäässä. Koskenkylästä matkaa tulee pyörillä 116 km ja paikan päällä vaellusreitti 24 km. 

Tällä viikolla mulla iski yhtäkkiä kauhee stressi mun kesälomasta. Minä joka en koskaan stressaa mistään, ees kouluhommista, aloinki sitte stressaamaan lomasta. Oon kyllä saanu ihan kiitettävän hyvin täytettyä mun kevään ja kesän kaikilla menoilla. Kaikki tärkeet jutut pyöri päässä ja mietin koko ajan, että enhän vaan oo unohtanu mitään. Kyllä se sitte helpotti, ku sai puhuttua.

Repoveden reissun jälkeen alkaa sit seuraava matka. Kaks vuotta sitten, kun Hotarit oli Suomessa, Karen sano puoliks vitsillä, että seuraavaks on teidän vuoro tulla Kanadaan. Me Linnean kanssa päätettiin, että niin tehään ja nyt ollaan sit lähössä. 

Molemmista reissuista on ollu fiiliksiä joka suunnasta. On tuntunu, että pystynkö mä pyöräillä, jaksanko mä. Mutta totta kai mä pystyn! Yhessä me pystytään. Kanadaan ollaan alettu laskea päiviä about 270 päivää sitten. Siitä asti ollaan ihmetelty, että onko tää oikeesti todellista. Minä ja Linnea. Kahestaan. Kanadaan. Tuonne suureen maailmaan. Oon ollu ihan superinnoissaan ja mua ei oo erityisemmin jännittäny. Nyt kun matka on jo niin lähellä, että on välillä jopa pelottanu ja tullu vähän haikeet fiilikset. Tänne jää kaikki: perhe ja ystävät, Suomen valosa kesä, mökki, suvarit. 

Mutta eipä nyt aleta murehtii tätä. Tää reissu on ihan huikee mahollisuus ja tulee varmasti opettamaan paljon. Lähetään oppimaan kieltä ja selviytymistä matkustamisesta ja nauttimaan elämästä. Tajuun varmaan vasta lentokoneessa, että me oikeesti lähetään. Vieläki tuntuu ihan epätodelliselta.

Mun kevät ja alkukesä on ollu onnellista aikaa. Kuten varmaan kuvistaki näkyy. Oon nauttinu lämmöstä ja syöny jo nyt ihan liikaa jäätelöä. Okei, ei sitä voi syyä liikaa. Oon käyny piknikllä, ollu kavereitten kanssa ja ostanu vähän kesävaatteita. Eilen heitin talviturkin ihan lällylämpimään veteen ja tänään ollaan kans otettu aurinkoo, uitu ja syöty grilliruokaa. 

Pitäkää teki huippu kesä. Nauttikaa jokasesta lämpimästä ja aurinkoisesta päivästä ja syökää tarpeeks jäätelöä!