perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kesä ja loma

Istun auton kyydissä, ulkona sataa kaatamalla. Lappeenranta jää taakse pariksi kuukaudeksi. Edessä on kevätjuhla ja kaks ikimuistoista reissua, seikkailua.


Huomenna kevätjuhlan jälkeen pakkaan ensimmäiset kamppeet ja suuntaan pyörällä Riikalle. Seuraavana aamuna jatketaan yhessä Repovedelle. Tää reissu päätettiin viime vuonna aika samoihin aikoihin kyseisessä määränpäässä. Koskenkylästä matkaa tulee pyörillä 116 km ja paikan päällä vaellusreitti 24 km. 



Tällä viikolla mulla iski yhtäkkiä kauhee stressi mun kesälomasta. Minä joka en koskaan stressaa mistään, ees kouluhommista, aloinki sitte stressaamaan lomasta. Oon kyllä saanu ihan kiitettävän hyvin täytettyä mun kevään ja kesän kaikilla menoilla. Kaikki tärkeet jutut pyöri päässä ja mietin koko ajan, että enhän vaan oo unohtanu mitään. Kyllä se sitte helpotti, ku sai puhuttua.



Repoveden reissun jälkeen alkaa sit seuraava matka. Kaks vuotta sitten, kun Hotarit oli Suomessa, Karen sano puoliks vitsillä, että seuraavaks on teidän vuoro tulla Kanadaan. Me Linnean kanssa päätettiin, että niin tehään ja nyt ollaan sit lähössä. 



Molemmista reissuista on ollu fiiliksiä joka suunnasta. On tuntunu, että pystynkö mä pyöräillä, jaksanko mä. Mutta totta kai mä pystyn! Yhessä me pystytään. Kanadaan ollaan alettu laskea päiviä about 270 päivää sitten. Siitä asti ollaan ihmetelty, että onko tää oikeesti todellista. Minä ja Linnea. Kahestaan. Kanadaan. Tuonne suureen maailmaan. Oon ollu ihan superinnoissaan ja mua ei oo erityisemmin jännittäny. Nyt kun matka on jo niin lähellä, että on välillä jopa pelottanu ja tullu vähän haikeet fiilikset. Tänne jää kaikki: perhe ja ystävät, Suomen valosa kesä, mökki, suvarit. 



Mutta eipä nyt aleta murehtii tätä. Tää reissu on ihan huikee mahollisuus ja tulee varmasti opettamaan paljon. Lähetään oppimaan kieltä ja selviytymistä matkustamisesta ja nauttimaan elämästä. Tajuun varmaan vasta lentokoneessa, että me oikeesti lähetään. Vieläki tuntuu ihan epätodelliselta.



Mun kevät ja alkukesä on ollu onnellista aikaa. Kuten varmaan kuvistaki näkyy. Oon nauttinu lämmöstä ja syöny jo nyt ihan liikaa jäätelöä. Okei, ei sitä voi syyä liikaa. Oon käyny piknikllä, ollu kavereitten kanssa ja ostanu vähän kesävaatteita. Eilen heitin talviturkin ihan lällylämpimään veteen ja tänään ollaan kans otettu aurinkoo, uitu ja syöty grilliruokaa. 



Pitäkää teki huippu kesä. Nauttikaa jokasesta lämpimästä ja aurinkoisesta päivästä ja syökää tarpeeks jäätelöä!


3 kommenttia:

  1. Aamun kaste vierähtää maahan, kuin jäävän kyynel poskella. Ei suruksi,vaan kasteeksi kasvullesi. Kesätuuli kuivaa ne kiitoksin, muistoin mukavin. Paluussa soi ilon sävel ja huulten hymy. <3

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Ihan miljoonasti sydämiä. Toi vika kuva, oot ihan hullun kaunis!

    VastaaPoista