Ystävyys

Ajatuksia ystävyydestä. Joskus tuntuu hirmu yksinäiseltä. Tuntuu, että ei mulla oo yhtään ystävää, vaikka oikeesti niitä on monen monta. Tuntuu, että on jotenki etääntyny kaikista. On semmonen olo, että haluais puhua jollekkin. Ei oo välttämättä ees mitään asiaa, mutta voisinpa jollekki nyt kertoa jotakin. Ja vaikka tietää, että kyllä jollekki vois laittaa viestiä tai vaikka soittaa, niin silti ei vaan jotenki osaa. Ystävät on tärkeitä. Omiin oloihin ja ajatuksiin saattaa helposti jumittua. Tuntuu ahdistavalta. Puhuminen on tärkeää. Itelle se tuntuu usein tosi vaikeelta. Varsinkin, jos mieltä painaa joku vaikeampi asia. Miten saan sen sanotuksi? Kyllä se ystävä on siinä. Vaikka tuntuis, että ne olis niin kaukana ja yhteys olis hävinnyt, niin silti se ystävä on oikeesti siinä. Soita vaan tai laita se viesti. "Mitä sulle kuuluu?" "Oon jo kauan miettiny tämmöstä." "Haluaisin jutella jollekkin." Mä oon tässä. Mä kuuntelen. Sä voit aina luottaa siihen. Mulle voit kertoa. Vihdoin pystyn purkamaan ajatuksiani. Voin jakaa niitä ystävän kanssa. Olo on helpottunut ja paljon kevyempi. Tuntuu hyvältä ja onnelliselta. Kiitos ystävä. Olet minulle rakas. Kiitos, kun olet. Muista, että minäkin olen. En häviä mihinkään.

~Venla

Thoughts about friendship. Sometimes it feels so lonely. It feels like I don't have any friends even though I really have very many of them. It feels like I've somehow receded from everybody. I have a feeling that I want to talk to someone. I don't necessarily even have anything to say but I wish I could just tell something to someone. And even though you know that you could send a message to someone or call, for some reason you just somehow can't. Friends are important. It can be easy to get stuck in your own thoughts. It feels anxious. Talking is important. For myself it often feels difficult. Especially if there is something difficult on my mind. How can I say it? The friend is there. Even if it feels like they are so far and you've lost the connection, the friend is for real still there. Just call or send the message. "How are you?" "I've been thinking for this for long." "I want to talk to somebody." I'm here. I'm listening. You can always trust it. You can tell me. Finally I can release my thoughts. I can share them with my friend. I feel relieved and much lighter. I feel good and happy. Thank you friend. I love you. Thank you for being there. Remember that I'm here too. I'm not going anywhere.

~Venla

Kesä ja elämä

Hei sinä! Mitä kuuluu? Onko sulla kesälle mitään suunnitelmia? Mulle kuuluu ihan hyvää. Yks juttu mikä kuuluu mun kesään ehdottomasti on mökki! Oon päässy tekee jo kaks reissua sinne tälle kesälle. Oon niin ilonen siitä, koska en varmaan pysty käymään siellä enää myöhemmin tänä kesänä.

Hey you! How are you? Do you have any plans for the summer? I'm doing okay. One thing that definitely belongs to my summer is summer cottage! I've got to make two trips there already for the summer. I'm so glad about it because I probably can't go there later this summer anymore.

Oli ihan pakko pysähtyä matkalla ottamaan pari kuvaa voikukkapellolla!
I just had to stop on the way to take a couple pictures on a dandelion field!

Yks juttu minkä halusin tänä kesänä tehä oli retki veneellä Linnansaaren kansallispuistoon yöks. Ja senkin sain jo tehtyä. En saanu sinne ketään kaveria mukaan, ni menin sitten yksin. Pakkasin teltan ja rinkan veneeseen ja lähin ajamaan tuuliseen Saimaan aallokkoon. Se oli kyllä yks tuulinen päivä. Aallot vaan paisko veneen kylkiä ja roiski yliki päin naamaa. Hetken siinä mietinki, että hullu kai mä oon, ku yksin tämmöseen lähin. Mutta oli se kyllä silti vaan niin siistiä! Olin niin ylpee itestäni, ku vielä löysin perille, ku ekaa kertaa ajoin veneellä noin kauas mökistä ite.

One thing that I wanted to do this summer was a trip by boat to Linnansaari National Park over night. And I also did that. I couldn't get any friend to come with me so I went alone. I packed a tent and a backpack on the boat and drove to a windy surf of lake Saimaa. That was one windy day. The waves were hitting the sides of the boat and also splattered over on my face. For a moment I thought that I must be crazy for going for this alone. But still, how cool was that! I was so proud of myself when I found my way to my destination because that was the first time I drove the boat that far away from the cottage by myself.

Ihan ekana ku pääsin perille lähin vaeltamaan n. 7 km pitkän reitin joka kiersi Linnavuoren näköalapaikalle takasin. Tuolla pitää käydä useemmin! Suomalainen maisema Saimaan ympäristössä on jotain niin mahtavaa. Oon kiitollinen siitä, että meillä on niin kaunis luonto Suomessa ja saan kokea sen. Luonnossa tunnen aina oloni täysin omaksi iteksi ja rakastan olla lähellä vettä. On se vaan niin arvokasta, että meillä on Saimaa ja ne muut 187 887 järveä.

In the very beginning when I arrived I went to hike about 7 km long route which went around to the Linnavuori view spot and back. I have to go there more often! Finnish landscape in the surroundings of the lake Saimaa is something so amazing. I'm grateful that we have such a beautiful nature in Finland and I get to experience that. In the nature I always feel fully myself and I love to be near by water. It's just so valuable that we have the lake Saimaa and all the other 187 887 lakes. 

Linnavuoren huipulla.
On top of Linnavuori.

Vaelluksen jälkeen pystytin teltan ja sytytin nuotion, laitoin iltapalaa ja kirjotin päiväkirjaan, sahasin ja pilkoin lisää polttopuita. Veneessään yöpyvä mukava pariskunta oli varannu saunan ja päästi mutki käymään vielä saunassa illalla. Sen jälkeen oli hyvä nukahtaa.

After the hike I set up my tent and lit up a campfire, made dinner and wrote on my journal, sawed and choped more fire wood. A nice couple that stayed in their boat had booked the sauna and let me go also there that night. After that it was good to fall asleep.

Aamulla pakkasin tavarat, laitoin aamupalaa nuotiolla ja makoilin riipparissa. Kävin vielä tutkimassa vanhaa torppaa missä metsänvartija (ja monet muut ihmiset) on asunu aikoinaan. Pihassa oli savusauna ja aitta ja tuntu siltä, kuin ois ollu toisessa maailmassa. Ajatella, että vielä alle 100 vuotta sitten sielläkin vielä asu joku.

In the morning I packed my stuff, made breakfast at the campfire and layed in my hammock. I also went to explore an old house where the forest ranger (and many other people) used to live. In the yard there was a smoke sauna and granary and it felt like I was in an other world. Think that only less than 100 years ago someone was still living there.

Näkymä torpan ikkunasta.
The view from the window of the house.

Pienen aamukävelyn jälkeen lähdin ajamaan takas mökille. Mun ensimmäinen oma seikkailu oli aivan ihana!

After a little morning walk I drove back to the cottage. My first own adventure was beautiful!

Mun naama oli ihan laikukas ton reissun jälkeen.
My face was so blotchy after that trip.

Sinä päivänä käytiin vielä yhissä valmistujaisjuhlissa, kyläiltiin vanhan Helvi-naapurin luona ja taaplattiin kasa haapalankkuja.

That day we yet went to one graduation party, visited old neighbor Helvi and I have no idea how to translate the last thing. :D

Ja sitten vihdoin syyhyn miks en pääse enää tänä kesänä mökille. Mä lähen Ruotsiin!  Jo viime keväänä mietin, että haluaisin mennä sinne kesätöihin ja voisin parantaa mun ruotsin kieltä. Se kuitenkin unohtu jossain vaiheessa, mutta koska Lappeenrannasta en onnistunu saamaan töitä, niin yhtäkkiä olinkin sit jo lähössä sinne. Jos satut käymään Tukholmassa tänä kesänä, ni kerro mulle. En malta oottaa mitä tää kesä tuo tullessaan! Haaveilen, että voisin kesän lopussa lähtee vaikka pariks viikoks reissuun. Ennen sitä on kuitenki vielä edessä Saimaan ympäri ajo pyörillä. Jännää!

And then finally for the reason why I can't go to the summer cottage this summer anymore. I'm going to Sweden! Last spring I already thought that I want to go work there for the summer and I could improve my Swedish. However in some point I forgot it but because I didn't manage to get a job from Lappeenranta suddenly I was already going there. If you happen to visit Stockholm this summer, let me know. I can't wait what this summer brings to me! I dream that  I could travel for couple weeks in the end of this summer. Before that I still have a biking event ahead. Exciting!

Olipa kiva kirjottaa sulle taas. Nauti sun kesästä! Muista syyä paljon jätskiä ja käydä uimassa!

~Venla

P.S. Tein hassun pienen videon mun seikkailusta. Jos haluut, voit käydä kattomassa sen täältä: https://youtu.be/-VJFTZrCowk

It was great to write for you again. Enjoy your summer! Remember to eat a lot of ice cream and go to swim!

~Venla

P.S. I made a funny little video of my adventure. If you want you can go watch it here: https://youtu.be/-VJFTZrCowk

Kirje itselleni

Kirjotin itelleni kirjeen melkein tasan 3 vuotta sitten, ku mulla oli tylsää lukiossa uskonnon tunnilla. Aika on muuttunu paljon. Kirjotin kirjeen, ku olin onnellinen ja mietteliäs 17-vuotias tyttö. Siinä kirjeessä mä pohdiskelin itseäni. Kuka mä oon? Miks mä oon tämmönen? Mitä mä haluun elämältä? Tänään 3 vuotta myöhemmin mä oon onnellinen ja mietteliäs 20-vuotias tyttö. En edelleenkään tiiä tarkkaan kuka mä oon tai miks mä oon just tämmönen. En koskaan saa tietää. Mutta oon oppinu paljon itestäni ja nyt tiiän vähän enemmän, mitä mä haluun elämältä. Oon kasvanu ihmisenä ja oppinu tuntemaan itteeni paremmin. Kolmen vuoden aikana on ehtiny tapahtua paljon. Isoin asia oli tietysti muutto Puolaan. Se oli iso askel mun elämässä ja myös mun elämän hienoin kokemus. Matkalta mukaan tarttu arvokkaita kokemuksia, rakkaita muistoja ja uusia ystäviä, joista tuli mulle tosi tosi tärkeitä. Krakovasta tuli mulle oma kotikaupunki ja se tulee aina olemaan mun toinen koti. Oon valtavan onnellinen ja kiitollinen siitä, että sain sinne lähteä!

Entä sitte nyt? En vielä Krakovasta takasin tullessanikaan tienny, mitä haluan tehdä jatkossa. Nyt sekin on kuitenki alkanu pikkuhiljaa valjeta. Vihdoin tiedän mitä haluan tulevaisuudessa opiskella. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, mitä elämä tuo tullessaan! Aina tulee vastaan eri mahdollisuuksia ja pidän ovet auki joka suuntaan. Katotaan mistä mä löydän itteni sillon, ku luen kirjeen, jonka kirjotin nyt tulevaisuuden itelleni.

Oli hauskaa kirjottaa pitkästä aikaa tänne bloginki puolelle. Kiitos, ku jaksoit tulla lukemaan!

~Venla

I wrote myself a letter almost exactly 3 years ago when I was in high school. Time has changed a lot. I wrote the letter as a happy and thoughtful 17-year-old girl. In the letter I was pondering myself. Who am I? Why am I like this? What do I want from life? Today 3 years later I am a happy and thoughtful 20-year-old girl. I still don't know who am I exactly or why am I like this. I will never know. But I've learnt a lot about myself and now I know a little bit more what I want from life. I have grown as a person and learnt to know myself better. During three years has happened a lot. The biggest thing was of course moving to Poland. It was a big step in my life and also the best experience of my life. From that journey I got some very valuable experiences, dear memories and new friends who became very very important for me. Krakow became my own home city and it will always be my second home. I am so happy and grateful that I had the opportunity to go there! 

What about now? Even when I came back from Krakow I still didn't know what I want to do in the future. But know it has started to become more clear for me. Finally I know what I want to study in the future. Anyway you can never know what life brings for you! There will always be different possibilities and I will keep my doors open to every direction. We will see where I will find myself when I read the letter which I wrote now for my future self. 

It was fun to write for so long time hereon my blog and for the first time also in english. Thank you for coming to read it!

~Venla

Koti-ikävä

Voisinpa nyt olla kotona. Haluisin syödä lohikeittoa ja ruisleipää. Haluisin rutistaa mun pikkusiskoja. Haluisin jutella äitin kanssa kasvotusten, enkä vaan ruudun läpi. Haluisin mennä Eemelin kanssa iltalenkille. Ja pääsisinpä saunomaan. Haluisin myös soittaa meiän omalla pianolla. Ja voisinpa ajaa autolla Suomen maanteitä yksin auringon laskiessa sinkkarit täysillä, mukana laulaessa. (Puhun tälläki hetkellä videopuhelua äitin ja tyttöjen kanssa ja kyynelet vierii poskia pitkin, ku tytöt puhuu murteella ja ne syö siellä ihan meiän perheen näköstä kolmioleipää.) Voisin ajaa niitä Suomen maanteitä pitkin järvimaisemissa mökille. Olla siellä vähän aikaa ja ajaa sitten Porvooseen. Mennä sinne mummolaan ja käydä kävelemässä Vanhan Porvoon katuja. Haluisin nähä mun ystäviä. Mennä niitten kanssa laulamaan ja illaksi vaikka notskille Emäsaloon. Sitten ajaisin takas kotiin. Olisin vaan. Yhdessä mun perheen kanssa. Haluisin koko perheellä syyä iltapalaks meiän perheen näköstä kolmioleipää. Sit voitas saunanraikkaina vielä koko perheellä pötköttää äitin ja iskän sängyssä.

Mulla on täällä Krakovassa enää yks ja puoli kuukautta jälellä. Tällä hetkellä on kova koti-ikävä, mutta kohta ne kyynelet vierii, koska kaikki rakkaat ystävät täällä hajaantuu ympäri Eurooppaa omiin kotimaihinsa. Oon vaan niin kiitollinen siitä, että mulla on mahdollista saada tuntea näitä tunteita. Tuntea ikävää, kun mulla on niin paljon rakkaita ihmisiä siellä koti-Suomessa. Tuntea haikeutta, kun jotain niin hienoa, elämän mullistava kokemus täällä Puolassa, lähestyy loppuaan. Tuntea onnea tutuista ja turvallisista asioista sekä uudesta ja erilaisesta, mitä oon saanut täällä kokea. Näitten kuukausien aikana mun elämä on rikastunut monilla muistoilla ja uusilla ystävillä. Ja edelleen mulla on silti ne yks ja puoli kuukautta aikaa kerätä lisää muistoja. Tää kesä on täynnä rakkautta.

~Venla

Hengissä ollaan

Aikaa on vierähtäny ja blogi on pysyny hiljasena. Lähinnä oman aikaansaamattomuuteni takia ja siks, että en oo vaan muistanu. Viimeks kirjotin kuulumisia marraskuun alussa. Sen jälkeen on kyllä ehtinyt elämä jonkun verran muuttua täällä. On ollu sekä hyviä, että huonoja hetkiä.

Mun joulukuu oli ihana. Käytiin mun kämppiksen kanssa Zakopanessa. Se oli ihana reissu. Pidettiin pikkujoulut meidän kämpällä ja saatiin järkättyä pöytä, jonka ääreen mahtu 15 henkilöö. Se oli ihana ilta. Lähin yhtäkkiä yllärinä jouluks Suomeen. Sekin oli ihana reissu. Ja joulun jälkeen  mun ystävä vieraili täällä Krakovassa mun luona. Sen jälkeen vaihtu vuosi.

Tammikuun alussa, ku mun huonekaveri tuli takas Puolaan, sain tietää, että hän ei jääkkään enää tänne. Hän lähti heti muutaman päivän päästä takasin kotimaahansa ja jätti tän projektin. Olin niinä aikoina tosi hämmentynyt, koska hän ei ollut puhunut mulle yhtään mitään. Ja olin tietenkin surullinen siitä, että hän joutui lähtemään. Mutta ymmärrän, että hänen täytyi tehdä, mikä oli hänelle parasta.

Tammikuussa oli myös mun mid-term-meeting Torunissa. Tykkäsin siitä tosi paljon. Torun oli tosi kaunis kaupunki ja meidän porukalla oli tosi hyvä yhteishenki alusta saakka. Aktiviteetit sillä viikolla oli tosi antoisia ja nautin mun viikosta siellä, koska sain siitä niin paljon irti.

Tammikuun lopussa sain uuden huonekaverin. Alussa olin vähän huonolla fiiliksellä siitä. Olin jo tottunut siihen, että mulla on oma huone ja olin jotenkin väsynyt tutustumaan taas uuteen ihmiseen. Huono fiilis meni kuitenkin äkkiä ohi. Uusi huonekaveri on  aivan ihan tyyppi ja me tullaan tosi hyvin toimeen.

Helmikuun alussa tehtiin laskettelureissu semmosella 10 henkilön porukalla. Rinne ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta reissu oli silti kaikin puolin mukava. Ekana päivänä keli oli tosi hyvä, mutta seuraavana päivänä oli semmonen lumipyry, että ei silmät pysyny auki. Mutta lopuksi takas Krakovaan suuntas väsynyt, mutta onnellinen porukka laskettelijoita.

Ja sitten taas ei niin kivoja uutisia. Myös seuraava kämppis kerto, että hän haluaa jättää tän projektin. Mulle tuli sit iso koti-ikävä. Sen lisäks, että oli ikävä kaikkia Suomesta, niin tuli vaan lisää ihmisiä, joita olla ikävä. Oon kuitenkin kiitollinen siitä, että sain molemmista kämppiksistä hyvän ystävän ja me varmasti nähdään vielä. Ja mun perhe tulee käymään täällä viikon päästä niin se varmasti helpottaa koti-ikävään.

Nyt haluun vaan ottaa kaiken irti täällä olosta. On ollu ihan huikeeta tutustua enemmän kaikkiin tyyppeihin täällä ja meillä on niin hyvä yhteishenki koko vapaaehtoisporukalla sekä kaikilla meidän järjestössä. Haluun myös matkustella ja suunnitella uusia reissuja. Ja haluun myös muistaa olla aktiivinen täällä blogissa.

Hyvää kevään odotusta kaikille!

~Venla

Kuulumisia

No niin. Vihdoin sain raahattua itteni tietokoneen ääreen. Niin se vaan lokakuu jo vierähti täällä Krakovassa. Tuntuu kyllä jo ihan tosi kaukaselta ne ekat fiilikset täällä. Nyt Krakova tuntuu jo kodilta, missä vietän vielä 8 kuukautta. Tietenki tähän elämään on vielä tottumista ja uusia juttuja tulee varmasti vastaan vielä kesäkuun loppuunki asti, mutta sen verran tähän on jo tottunu, että täällä tuntuu hyvältä ja kotoisalta olla ja elellä. 

Tältä näyttää maisema mun huoneen ikkunasta.

Kerran käytiin kävelyllä juutalaisessa kaupungin osassa.

Kerran käytiin kävelyllä jossain vaan.

Kerran oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä.

Kerran eksyttiin kattoterassille, mistä on paras panoraamanäkymä Krakovassa.

Kerran meillä alko puolan tunnit ja luokan ikkunassa ilta hämärtyi kauniisti.

Kerran oli viikko, jolloin sää oli ihan uskomaton. 

Kerran lähettiin retkelle kämppiksen kanssa.

Kerran alkoi työt ja lapset oli päiväunilla.

Kerran oli pyhäinpäivä ja käytiin hautausmaalla.

Kerran oli kaunis ilta ja käytiin näköalakukkulalla.

Kerran lähin itekseni seikkailemaan ja löysin järven.

Siinä vähän kuulumisia kuvien muodossa. Nyt hyvillä fiiliksillä alkaa arki rullaamaan, kun vihdoin sain työtkin  alotettua. Ens kerralla voin sitten kirjotella, millasta siellä töissä on ollu. Hyvää joulun odotusta kaikille! (Kyllä, joululaulukausi ja joulun odotus on alkanu jo kauan sitten!)

~Venla

The first week

Eka viikko alkaa olla ohi täällä Krakovassa. Tää viikko on ollu ihan täynnä kaikkea. Me ollaan tutustuttu jo vähän tähän kaupunkiin ja tietysti toisiimme. Kaikki muut vapaaehtoset ja meiän järjestön henkilökunta on niin hyviä tyyppejä. Oon viihtyny täällä tosi hyvin.

Nyt ku on jo viikon puhunu enkkua, siihen alkaa jo tottua. Aluks se oli tosi väsyttävää, ku sen lisäks joka puolelta tuli koko ajan uutta tietoo kaikesta. Illalla oli ihan poikki, ku meni aina myöhään. Meillä on ollu useita eri tapaamisia eri ihmisten kanssa, mutta on ollu kyllä ihan huippua tutustua vähän kaikkiin.

Meillä on myös tosi kiva kämppä. Asun siellä kolmen muun tytön kanssa. (Ne on Turkista, Ranskasta ja Saksasta.) Mulla on tosi ihana huonekaveri ja me kaikki tullaan hyvin toimeen toistemme kanssa. Ollaan kaikki tosi erilaisia, mutta sehän on vaan hyvä asia.

Mulla on ollu niin hauskaa mun suomalaisten karkkien kanssa. Yllätyin, ku jotku jopa tykkäs salmiakista ja monet sano, että ei se niin paha oo. Monet kyllä tietysti myös vihas sitä. Uus kokemus monille semmonen maku. Monien ilmeet oli kyllä ihan näkemisen arvosia.

Mitä mä sit teen ees täällä? Meen töihin päiväkotiin. En tiiä vielä millon me päästään alottamaan työt, ku tässä on vielä kaiken näköstä ennen, ku me saahaan alottaa. Silleen se on kyllä kiva, ku on aikaa tutustua tähän kaupunkiin ja tottua kaikkeen uuteen ja erilaiseen.

Ootan innolla kaikkea tulevaa! Laitan sit seuraavan kerran myös kuvia, ku en oo niitä vielä muistanu kovin paljoo ottaa.

~Venla