Vihdoin käännytään viimeiselle kuoppaiselle mökkitielle ja punaiset seinät pilkottaa jo puiden välistä. Ensimmäiseksi juostaan tervehtimään mummoa ja vaaria ja sen jälkeen kipitetään kiviportaat alas kokeilemaan onko vesi lämmintä. Mieleen tulee kaikki rakkaat muistot mökiltä, kun pihan joka ikisestä nurkasta muistaa jonkun mukavan jutun. Lapsena aina kiisteltiin, kuka sai aitasta parhaan pedin, kaivettiin kilpaa savea hiekkalaatikolta ja kiivettiin niin korkealle pihakoivuun, kuin uskalsi.
Vesi houkuttelee, mutta vielä ei tee mieli uimaan. Lähdetään sen sijaan soutelemaan. Aurinko paistaa ja heijastuu veden pinnasta. On lämmin. Alkaa olla nälkä. Aletaan yhdessä tehdä ruokaa. Joku ottaa valkoisen emalivadin ja lähtee rantaan pesemään perunoita. Toinen tekee salaattia ja kolmas laittaa grillin tulille. Ruoka on hyvää ja kaikki saa mahat täyteen.
Väsymys alkaa painaa ja hipsin vesihiidelle pesemään hampaita. Aitassa peiton alla mietin vielä, että huomenna käydään ostamassa jäätelöt kyläkaupasta, käydään veneretkellä mustikkasaaressa ja vedetään wakeboardia. Sitten nukahdan hyvällä mielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti